pakko avautuu.

Moikka,
Mun tekee mieli ihan kauheesti avautuu. Oikeesti mun tekis mieli valittaa kuinka raskaita maanantait on, mitenkä inhoon meijän lukio enkun ykköskurssia, kuinka en jaksa nousta aamusin, mitenkä ärsyttävä joku äidinkielen kirjotus voi olla ja lapsihavainnoinnin tekeminen hankalaa ja sitä kuinka joka paikkaan särkee. Mut jätän sen sikseen, koska turhautuisin siitä vaan lisää!

Pari viikkoa sitten käytiin kattomassa mun kaverin kanssa meijän vanhan jengin harjotuksia. Oli tosi ihana nähdä, miten ne tytöt oli kehittyny siitä, mitä me oltiin noin vuosi sitten. Se jengi oli kasassa, sama valmentaja, pari valmentajaa lisää, ja miljoona huoltajaa. Ihana nähä, miten toi homma toimii niillä. Mieleen tulee kaikki jutut, miten se meillä toimi samassa joukkueessa, vaikka ei ihan samassa sarjassa pelattukaan, kun noi tytöt on noussu niin hurjasti ylöspäin. " Koska me saadaan tulla treenaamaan?" oli mun ja mun kaverin eka kysymys. Pitkin vuotta ollaan sillon tällön niiden treenejä ja pelejä kattomaan, jonka jälkeen aina sama fiilis " kunpa olisin itekkin tuolla".

Oon pelannu ehkä noin viis vuotta jalkapalloo kaiken kaikkiaan. Mul on ollu taukoja tosi monta kertaa, mut aina oon tohon lajiin palannu. Tuntuu et se olis niin mun juttu. Meil oli joukkue  t.96-94, aluks se tuntu kauheelta pelata noin " isojen " tyttöjen kanssa, mut meille tuli tosi hyvä joukkuehenki, vaikka peleissä ei pärjättykkään. Ja kun joukkuelaji on kyseessä niin joukkuehenkihän on tosi merkittävä juttu. Kaikki rupes menee hyvin, ihana joukkue, ihana laji, niin meijä valmentajat yhdissä harkoissa otti puheeksi sen että joukkue hajoaisi. Se tuntu isolle menetykselle.

Ei siinä mitään, me 96 vuonna syntyneet tytöt päästiin hyvään jengiin, vaikka aluksi se tuntu taas kauheelta mennä samaan joukkueeseen vuoden nuorempien kanssa. Pari ekaa viikkoa sujui miten sujui. Kaikki lähti ns. uudelta pöydältä, kun saatiin uusi valmentaja. Valmentaja ei tiennyt meidän taustoista juuri mitään muuta kun mitä paikkaa on pelannut, eikä me pelaajatkaan toisiamme niin hyvin tunnettu. Siitä lähti uusi kausi tyttöjen kanssa käyntiin, ja tuntu että kaikki olisi kohillaan. Kehityttiin kaikki todella paljon, yhtäkkiä vuoden nuoremmat tytöt olikin kuin pikkusiskoja, valmentaja ja huoltajat hoitivat hommansa hyvin, kaikki meni niin kuin piti, toi joukkue oli kun toinen perhe, ja futiskenttä kuin toinen koti :)


Vähän päälle vuosi pelattiin tyttöjen kanssa samassa joukkueessa. Hikisii treenejä ja pelejä, verta, loukkaantumisii, nauruu, kyynelii, kaikkee tohon vuoteen mahtu. Vuotta nuoremmat tytöt, tuntu kuin omille pikkusiskoille. Valmentaja ja huoltajat hoiti asiat tosi hyvin. Treeneihin oli aina kiva mennä. Joukkue tuntu toiselle perheelle, ja kenttä toiselle kodille. Kunnes tuli sitten se vaihe kun ilmotettiin " vuonna 98 syntyneet tytöt yhdistyy 97, ja te 96 siirrytte naisiin". Se kolahti. Taas, me tytöt mietittiin. Naisten joukkueeseen meitä jatkoi vain muutama. Joukkueessa pelas 1-12 vuotta vanhempia naisia, jotka oli osa paljon kokeneempia. Jouluna 2012 mä sit lopetin, joka harmittaa vieläkin.

No oltiin sit siellä harkoissa kattomassa pariviikkoa sitten ja se meijän entinen valmentaja totes että kyllä saaataisiin tyttöjen kanssa tulla treenaamaan ja pelit alkais marraskuussa. Olishan se ihan huippua. Tytöt on kehittynyt tosi paljon, omat taidot on todella ruosteessa, kuntokaan ei missään parhaimmassa kunnossa, vähän tulisi paineita mennä sinne.
Mua houkuttelee tosi paljon mennä niiden sekaan treenaamaan, kyl mä varmaan saisin takasin sen otteen siitä, mut tällähetkellä en pääsis niiden yhtiikään harkkoihin. Koulu menee ihan päälle. Mistä mä keksisin aikaa tähän kaikkeen? Miten mä venyn ja ehdin joka paikkaan ja että saan kaiken tärkeän hoidettua ajallaan?

Kuvat on weheartit:istä, (paitsi ylin) kun mun omat kuvat on mun koneella joka on täl hetkellä rikki....:D
Mun viimeviikonloppu meni tosi kivasti kavereita hauskan pitoo ja treeniä(:!
Hyvää syksyistä (sateista ainaki tällä hetkellä) viikkoa kaikille!
xoxo julia

lähihoitaja messut ja magic mikeEi

Eilisestä tuliki tosi kiva päivä messukeskusessa, vaikka aluks "ärsytti" mennä vaa joillekki luennoille. Luennoist jotkut oli oikeesti mielenkiintosia, ehkä mä oon oikeella alalla, vaikka se ei siltä aluks tuntunu :)! Kaikkee sälää sielt sit tietenki tuli otettuu mukaa, mut meil oli tosi kiva päivä. Jäätiin Miksun kans sit viel kattomaa Jani-Petterii, mihin sit ne messut päättyki, haha :D 

Messukeskusest suuntasin sit keskustaan päin, ja näin Jennan siellä. Mentiin kattomaan yhes toi Magic Mike, mulla oli odotukset tosi korkeella tosta leffasta, ni ehkä vähän petyin, koska ei se nii hyvä ollu. Oli se ihan hyvä (ja channing tatum <3<3) mut se leffa vaan toisti tosi paljon itteensä! 

Tänään olis tarkotuksena nähä kavereita ja mennä salille, vaikka must tuntuu et alan olee pikkasen kipee.. 

We found love

Hejssan! Tuntuu et tää viikko on menny ihan kauheen nopeesti, koska huomenna on jo perjantai!

Oon ollu salilla tosi paljon ja tehny läksyjä. Tänään sit oltiin porukalla meijän vanhojen luokkalaisten tyttöjen kanssa! Ikävä oli jo kova :( Tarkotuksen meil oli ottaa kuvia senskin rantasaunal, mut ku päästii sinne asti ni istuttii vaa siihe pihalle ja juteltii, ja yhtäkkii siihe oliki kulunu aikaa melkein kaks tuntia! Mut kuvia tai ei, niin oli tosi ihana jutella tytsyjen kans ja nähä niitä <3! 

Huomenna meil on lähihoitaja messut, ihan kivaa, vähä erilainen koulupäivä! Sen jälkeen suuntaan keskustaan, ja mennään Jennan kanssa kattomaan magic mike ( mä en kestä, channing tatum!!!!) 

Hyviä vkoloppuja ja perjantaita kaikille :)

kuvat , xoxo julia

helppo unelmoida, mut unelma voi olla vaikee elää

Puhelimesta tossa vähän kuvia kun ei oo kameraa ollu mukana :)

Must tuntuu et en jaksa oikeesti arkiviikkosin tehdä mitään! Toi koulu vie voimia tosi paljon, vaik ei se niinkää oo rankkaa ollu vielä, mut silti väsyttää ja stressaa koko ajan. 

Viikonloppu meni ihan hujauksessa, perjantaina kävin kaverilla omepelemassa mun houdut, ja piti illalla nähä kaveria mut ei sitte jaksettukkaa. Kokosin perjantai illan mun uutta Ikena pöytää ja tuolia. Ku olin kasannu sen pöydän, se oli kauheen hutera, ja sit isi tulee sillee " nii et noi ruuvit pitää kiristää", hehehheee :D 

Lauantain heräsinki sit aikasi lähin lenkille et kerkesin töihin. Oli tosi kiva työpäivä, tehtii omppupiirakkaa  ja leikittiin kaikkeja leikkejä. Töiden jälkeen tulin hetkeks kotiin ja lähin leffaan jentun kanssa kattomaa tie pohjoiseen - elokuvan, oli hyvä! suosittelen menee kattomaa :)

Tänää sit oon tehny englannin läksyjä, ja mul tippuu niiden kans vaa hiuksii pääst, tai jotai, en vaan tajua niitä asioita, tosi ärsyttävää, mut sen eteen vaa pitää tehä töitä! Lähettiin käymään tarskin kans hallille kattoo pelii, oli kiva nähä muitaki tuttui siel, ja varsinki tarskia, ku sitä hönöpäät ei enää koulussakaa nää :(<3 Nyt mul alkaa olla jo pikkusen kiire salille ku oon varannu spinning tunnin itelleni pitkäst aikaa!

Huomen kouluu onki onneks vaa 14-17 lukiotunnit, ku meil on joku sellanen ryhmätyö siin päivällä ja me tehään se nummelalaisten kans yhessä ni ei mee siinäkää pitkään! Tää on kauhee " sit tein sitä ja tota" postaus, mut nyt tää teksti vaan ei luista :D